Mahakipuihin ja mahahaavan syntyyn vaikuttavat monet syyt.
Ei siis ole olemassa vain yhtä syytä, joka tulisi ottaa huomioon.
Sen sijaan on huomioitava useita tekijöitä, jotka yksin tai yhdessä edistävät mahahaavan puhkeamista.
Mahahaavan merkit – tai oireet – ovat yhtä moninaiset. Ne vaihtelevat hevosesta toiseen, joten ei ole olemassa yhtenäistä oirekuvaa, joka sopisi yleispätevästi kaikkiin mahapotilaisiin.
Usein oireet tulevat näkyviin salakavalasti, joten ne jäävät monissa tapauksissa lähes huomaamatta.
Siksi mahahaava tunnistetaan usein vasta myöhään.
Mahahaava voidaan diagnosoida varmasti ainoastaan mahalaukun tähystyksen avulla.
Mitä nopeammin oireet tunnistetaan, sitä aikaisemmin mahahaavaa voidaan hoitaa.
Jotta se olisi mahdollista, on tunnettava hyvin kyseisen hevosen käytös sekä omattava tietynlaista eläimen tarkkailun taitoa – sekä tietenkin tunnettava sairauden yleisimmät oireet.
Listan ulkoa opettelusta ei varmasti ole haittaa.
Seuraavaksi esittelemme 21 oiretta, jotka voivat viitata mahahaavaan.
Oireet, joilla hevoset voivat viestiä mahahaavasta, ovat moninaisia eivätkä aina yksiselitteisiä.
Lataa tästä Equine 74 Gastricin kattava oireopas ja tutustu huolellisesti kaikkiin 21 tärkeimpään oireeseen!
1. Ruokahaluttomuus
Yleensä mahaongelmista kärsivien hevosten ruokahalu huononee.
Ruokahalu vähenee usein pikku hiljaa, ja sen voi huomata esimerkiksi siitä, että hevoset eivät syöksy tavalliseen tapaan väkirehun kimppuun, ne liikuttelevat rehua suullaan tai eivät syö annostaan kokonaan.
Myös karkearehu jää usein syömättä.
Tämä oire on tuttu myös mahaongelmista kärsiville ihmisille: jos maha lakkoilee, ei tee mieli syödä.
Ruoansulatus saa mahan supistumaan.
Tämä aiheuttaa kipua ennen kaikkea alueilla, joilla mahan limakalvo on vaurioitunut.
Jos mahahappoja joutuu tulehtuneille alueille, seurauksena on epämiellyttävää poltetta.
2. Painon lasku
Painon lasku kulkee usein käsi kädessä ruokahaluttomuuden kanssa.
Vähentyneen rehun syömisen vuoksi elimistö ei saa enää tarpeeksi energiaa ja ravintoaineita, mikä saa ruumiin painon laskemaan.
Ensimmäinen merkki painon laskusta ovat esimerkiksi kylkiluut, jotka tulevat yhtäkkiä selvästi näkyviksi.
Sama koskee lonkkaluita, ja luonnollisesti myös lihakset alkavat hävitä.
Tämä hevosen luiseva tila ei kehity yhdessä yössä.
Olisi varmasti väärin väittää, että toiset oireet olisivat toivottuja, mutta hevosen päädyttyä tähän tilaan ovat tietyt ongelmat – myös mahahaava – jääneet huomaamatta pitkän aikaa.
Näin pitkälle tilanteen ei pitäisi ikinä kehittyä!
3. Toistuvasti ilman tunnistettavaa syytä ilmenevät, aluksi melko lievät ähkyt.
Useimmiten nämä lievät ähkyt ilmenevät väkirehun syömisen jälkeen, eivätkä ne kestä kauaa.
Hevonen vetää vatsan korkealle, mahdollisesti potkii mahan suuntaan ja/tai menee yhä uudelleen makuulle ja piehtaroi.
Nämä ähkyt menevät yleensä ohitse itsestään vähän ajan kuluttua.
Kun hevonen syö väkirehua, bikarbonaattipitoista sylkeä erittyy – heinän syömiseen verrattuna – huomattavasti vähemmän kiloa kohden.
Näin ollen mahassa muodostuvat hapot puskuroituvat selvästi huonommin kuin hevosen syödessä heinää.
4. Kiilloton karva
Kaikkien mahahaavasta kärsivien hevosten karva ei ole kiilloton.
On hevosia, joiden karva kiiltää ja jotka vaikuttavat ulkoisesti terveiltä mahahaavasta huolimatta.
Monissa tapauksissa mahahaava tai siitä johtuvat oireet, kuten ruokahaluttomuus tai painon lasku, saavat suolistoflooran epätasapainoon, ja sen myötä suolistosta ei enää imeydy elimistöön riittävästi ravintoaineita.
Tämän seurauksena aineenvaihdunta ei saa enää tarpeeksi ravintoa ja karva menettää kiiltonsa – siitä tulee mattapintainen ja himmeä.
5. Suoritustason aleneminen
Mahakivut ja vähentynyt ravintoaineiden saanti voivat laskea suoritustasoa.
Hevosella ei ole riittävästi energiaa suoriutua täydellä teholla.
Hevonen on väsynyt ja haluton.
Se ravaa vastahakoisesti ja sitä on vaikea motivoida.
Akuutti kipu voimistaa tätä oiretta.
Hevonen, jolla on kipuja ja jolta puuttuu energiaa, ei pysty antamaan parasta suoritustaan, kuten ei ihminenkään vastaavassa tilanteessa.
6. Lisääntynyt haukottelu
Riippumatta siitä, onko hevonen karsinassa, hoidettavana tai ratsastettavana, hevosen voi huomata haukottelevan jatkuvasti, mikä on melko yksiselitteinen merkki ruoansulatuskanavan sairauksista.
Samalla haukottelun tarkoitus on lievittää stressiä.
Ja mahapotilaalla on paljon stressiä – joka on joko mahahaavan syy ja/tai on seurausta kivusta.
Monet hevoset jatkavat haukottelua silloin tällöin myös onnistuneen hoidon ja mahahaavan parantumisen jälkeen.
Stressi ei tässä yhteydessä ole tietenkään oire, vaan syy. Se kuitenkin leijuu juuri mahahaavaa ajatellen hevostemme yllä kuin Damokleen miekka.
Siksi on suositeltavaa lukea vastaava artikkeli hevosen stressistä ja sen pitämisestä mahdollisimman vähäisenä. Loppujen lopuksi jatkuva hevosen tarkkailu on tärkeä osa mahahaavan tunnistamista – ja väärien hälytysten välttämistä.
Epäilyä seuraa nimittäin eläinlääkärin tutkimus, mikä harvoin jää mieleen hauskimpana kokemuksena.
Tämä puolestaan aiheuttaa jälleen lisää stressiä.
7. Flehmen-reaktio
Flehmen-reaktio tarkoittaa sitä, kun hevonen venyttää päätään eteenpäin ja vetää ylähuultaan taaksepäin.
Tällainen käyttäytyminen liittyy useimmiten tilanteisiin, joissa hevonen haistaa jonkin hajun ja haluaa tutkiskella sitä tarkemmin.
Flehmen-reaktio on kuitenkin myös merkki kivusta ja huonovointisuudesta.
Näin ollen se on havaittavissa monilla hevosilla, jotka kärsivät mahakivusta tai joilla on ähky.
8. Tyhjän pureskelu
Tyhjän pureskelu on monille tuttu alistumisen merkki, mutta usein se kertoo myös mahaongelmista.
Hevonen liikuttaa suutaan tai pureskelee, vaikka se ei syö eikä sillä ole suussaan mitään.
Toisin kuin alistumisesta kertovassa pureskelussa, alaleuka jauhaa samalla tavoin kuin hevosen pureskellessa ruokaa.
Useimmiten hevonen tekee useampia kuin vain pari purentaliikettä.
9. Puunpureminen
Usein on epäselvää, kumpi oli ensin – mahahaava vai puunpureminen, sillä molemmat voivat olla sekä syy että seuraus.
Kuitenkin hevosilla, jotka joka tapauksessa purevat puuta, havaitaan usein mahahaavan lisäävän puun purentaa.
Sen avulla hevoset yrittävät kiihottaa syljen eritystä ja lievittää siten mahakipua.
Silloin tällöin tavataan myös hevosia, jotka aloittavat puun puremisen vasta mahahaavan seurauksena.
Puuta puriessaan hevoset asettavat yleensä etuhampaat jotakin pintaa vasten ja nielevät ilmaa.
Kaulan alapuolisten lihasten supistuessa nielu avautuu ja syntyy tyypillinen korahtava ääni.
Vapaana ollessaan hevoset purevat puuta harvoin.
Tällöin hevonen ei aseta etuhampaita pintaa vasten vaan nielee ilmaa pää vapaana.
10. Huonontunut yleinen terveydentila
Hevoset, joiden yleinen terveydentila on huonontunut, vaikuttavat sisäänpäinkääntyneiltä tai jopa masentuneilta.
Ne ottavat vain vähän osaa ympäristönsä tapahtumiin, eivät kiinnostu tallin muista hevosista eivätkä usein myöskään hoitajistaan ja seisovat usein pää nurkkaa kohden.
11. Eristäytyminen lajitovereista tai vaihtoehtoisesti lisääntynyt aggressiivisuus
Mahahaavasta kärsivien hevosten käytöksen voidaan usein havaita muuttuvan.
Esimerkiksi tavallisesti kaikkien kanssa hyvin toimeen tulevista hevosista voi tulla yhtäkkiä aggressiivisia riidanhaastajia, jotka järjestävät ongelmia koko laumassa. Tai kaikista seurallisimmastakin tyypistä voi tulla yksinkulkija,
joka seisoo mieluiten tarhassa yksinään ja haluaa olla rauhassa.
Kohtien 10 ja 11 perusteella on helppo todeta, että käyttäytymismuutosten kirjo on hyvin laaja sisäänpäin kääntymisestä aina aggressiivisuuteen saakka.
Tässä suhteessa on omistajilla ja kaikilla hevosista huolehtivilla henkilöillä suuri merkitys:
hevosen luonteen ja yksilöllisten piirteiden vahva tuntemus on äärimmäisen tärkeää, jotta voidaan arvioida oikein, onko kyse ongelmasta, huonotuulisuudesta vai yleisestä piirteestä.
12. Vastustelu satulavyötä kiinnitettäessä
Mahakivut saavat monet hevoset vastustelemaan satulavyön kiinnittämistä tai jopa satulan laittamista selkään.
Satulavyö tulee alueelle, jolla hevosen maha sijaitsee.
Satulavyön kiristäminen puristaa hevosen mahaa ja mahalaukkua.
Tämän seurauksena mahahappoja joutuu mahan herkille alueille ja mahalaukun vaurioituneelle limakalvolle.
Tämä on hevoselle äärimmäisen kivuliasta.
Se reagoi potkimalla kohti satulavyön seutua tai ihmistä ja huiskimalla häntää, tai se voi jopa yrittää purra ihmistä.
Tämä on hyvin tyypillinen oire mahahaavasta kärsivillä hevosilla.
13. Suorituskyvyn aleneminen ja huono ratsastettavuus
Aluksi monet ratsastajat ajattelevat, että hevonen on vain vastahakoinen ja haluton yhteistyöhön.
Huonon ratsastettavuuden syitä etsitään usein ensin suitsista tai selkäongelmista.
Mahaongelmia ei kuitenkaan pidä väheksyä.
Ne johtavat siihen, että erityisesti ratsastettaessa hevosella on kovia kipuja ja se kulkee asennossa, jolla se pyrkii lievittämään kipua.
Näin ollen se jäykistää selkäänsä, kulkee jännittyneenä ja pukittaa, tulee tahmeaksi eikä ole enää valmis antamaan parastaan.
14. Epäröivä kulkeminen alamäkeen
Erityisesti alamäessä mahahapot joutuvat mahalaukun herkälle alueelle.
Jos mahahaava on vahingoittanut sitä, tämä voi olla hevoselle erittäin epämiellyttävää.
Hevonen kulkee alamäkeen vain vastahakoisesti, sitä joutuu pakottamaan tai se kieltäytyy täysin kulkemasta alaspäin.
15. Vaikeutunut makuulle meno
Myös hevosen mennessä makuulle mahalaukussa syntyy enemmän liikettä. Mahalaukku supistuu väistämättä makuulle mennessä, mikä aiheuttaa hevoselle kipua.
Näyttää siltä, että hevonen harkitsee etukäteen pitkään, kuinka se menee makuulle, se epäröi, yrittää mahdollisesti useamman kerran ja jää ehkä kuitenkin mieluummin seisomaan.
Usein huomataan myös, että käytyään kerran makuulle hevoset jäävät usein makaamaan.
Nämä hevoset ovat enemmän makuulla ja syövät sen seurauksena vähemmän, mikä pahentaa ongelmaa. Lopulta hevosen mahalaukku tuottaa jatkuvasti happoa,
joka pääsee suojattomalle mahalaukun seinämälle, koska sylki ei ole puskuroimassa happoa ruoan puutteen vuoksi – mikä johtaa suoraan toiseen ääripäähän.
16. Lisääntynyt syljen eritys
Lisääntyneen syljen erityksen avulla hevonen pyrkii tasoittamaan mahalaukun alhaista pH-arvoa.
Sylki on pH-arvoltaan emäksistä, ja se puskuroi mahahappoja.
Voidaan havaita, että hevoset erittävät sylkeä, vaikka ne eivät syö tai pureskele eikä niillä ole mitään suussaan.
Usein lisääntynyttä syljen eritystä havaitaan väkirehun syömisen jälkeen.
17. Esineiden nuoleminen
Kun hevonen nuolee esineitä, omistaja ajattelee useimmiten, että hevosella on kivennäisaineiden puutos.
Mutta tätä käytöstä havaitaan myös mahahaavasta kärsivillä hevosilla.
Nuolemisen määrä vaihtelee hevosesta toiseen, ja myös esineet, joita hevonen nuolee, ovat moninaisia.
Useimmiten nuolemisen kohteena ovat metalliset esineet, mutta hevonen voi nuolla myös puuta tai betoniseiniä.
18. Lisääntynyt tai vähentynyt juominen
Yleispätevästi ei voida sanoa, että mahahaavasta kärsivät hevoset juovat enemmän tai vähemmän.
Siinä on paljon vaihtelua.
Hevonen voi juoda huomattavasti enemmän mutta myös huomattavasti vähemmän.
Hevosen omatoimisen juomisen vuoksi tämä jää monissa tapauksissa huomaamatta tai voi olla vaikeasti kontrolloitavissa.
Työmäärästä, säästä ja pito-olosuhteista riippuen 600 kg painava hevonen juo noin 30–60 litraa päivässä.
19. Etu- ja takajalkojen asettaminen kauas toisistaan
Jotkut hevoset asettavat etu- ja takajalkansa kauas toisistaan rentouttaakseen mahaa ja suolistoa.
Tätä ei pidä sekoittaa kaviokuumehevosten etujalkojen lepuutusasentoon, jossa hevoset vievät painoa takajaloille.
20. Kohonnut pulssi, lievä kuume
Akuuteissa tapauksissa hevosen pulssi voi olla koholla ja sillä voi olla lievää kuumetta.
Nämä oireet kulkevat usein käsi kädessä lievän ähkyn kanssa.
Syynä ovat kovat mahakivut.
Hevosen normaalina pulssina pidetään 28–44 lyöntiä minuutissa ja normaalilämpönä 37,5–38,2 astetta.
Jos arvot ovat koholla, tulee ottaa viipymättä yhteyttä eläinlääkäriin.
21. Hännän huiskiminen syömisen aikana
Hännän huiskiminen syödessä on hyvin epätyypillistä terveille hevosille, ja se on selvä merkki mahahaavasta.
Hännän huiskiminen kertoo kivusta ja huonovointisuudesta.
Syöminen ja sen jälkeinen ruoansulatus aiheuttavat hevoselle kipua, jonka se näyttää selkeästi häntää huiskimalla.