Hevosen mahahaavan ehkäisy

AdobeStock_271498448

Katsaus kirjallisuuteen osoittaa, että tarkastellusta ryhmästä riippuen 60–90 prosentille hevosista, jotka elävät ihmisen valvonnassa, kehittyy jossakin vaiheessa elämäänsä mahahaava. On siis melko todennäköistä, että asia ennemmin tai myöhemmin koskettaa myös sinun hevostasi.

Toivoa ei tästä huolimatta kannata menettää, sillä onneksi käytettävissä on joitakin sellaisia ehkäiseviä toimenpiteitä, joilla mahahaava voidaan jopa torjua täysin tai ainakin tehdä siitä harvinaisempi. Karkeasti esitettynä on olemassa kaksi päätekijää, joilla on keskeinen rooli mahahaavan synnyssä: yksi on stressi ja toinen on hevosen ruokinta.

Stressiä tulisi luonnollisesti pyrkiä välttämään, ja ruokinnassa huomiota tulisi kiinnittää muutamiin perustavanlaatuisiin fysiologisiin näkökohtiin. Tässä artikkelissa tarkastellaan yksityiskohtaisesti molempia tekijöitä mahahaavan ehkäisyn näkökulmasta.

Kuinka hevosen maha toimii?

Hevosen mahaan liittyy yksi keskeinen erityispiirre: se tuottaa mahahappoja kellon ympäri – ei siis vain ruokailun aikana tai sen jälkeen, kuten ihmisen mahalaukku, vaan aina. Hevosen kannalta olisi tärkeää, että kuivaa tai tuoretta heinää olisi jatkuvasti saatavilla. Näin jokainen ruoka-annos sulaa varmasti hyvin.

Tämä tarkoittaa vastaavasti myös sitä, että ruuan puuttuessa mahahapot pääsevät mellastamaan tyhjässä mahassa vapaasti ja iskevät mahalaukun limakalvoon. Tämän seurauksena limakalvo vaurioituu, ja ajan kuluessa siihen voi syntyä mahahaava. Ihmisen huostassa elävien hevosten kohdalla tämä mahan fysiologinen erityispiirre voi koitua ongelmaksi ja haasteeksi hevosen omistajalle.

Tärkeä askel mahahaavan synnyn estämiseksi on tarjota hevoselle ruokaa säännöllisesti ja tällä keinoin suojella mahan limakalvoa. Ei sovi unohtaa myöskään toista tärkeää näkökohtaa: Ruokailun yhteydessä muodostuva bikarbonaattipitoinen sylki pääsee ruuan mukana mahaan ja puskuroi siellä happoja. Tämä on tärkeä muistaa annostelun suunnittelussa.

Miten voin ehkäistä mahahaavaa hevosen ruokinnalla?

Erottelemme ruokinnassa toisistaan kuitupitoisen karkearehun, joka kattaa hevosen perustarpeen, sekä vain vähän kuitua sisältävän väkirehun, josta hevonen saa energiaa. Tasapaino rehuannosten välillä on tärkeää, jotteivät mahalaukun fysiologia ja aineenvaihdunta kuormitu liikaa. Laskemme karkearehun ja väkirehun oikeanlaisen suhteen 500 kiloa painavan esimerkkihevosen avulla.

Ravinnon hyväksikäytön kannalta olennaisen tärkeää laskelmassa on, että hevonen on terve ja edustaa aktiivisuudeltaan keskitasoa – se ei siis seiso jatkuvasti tallissa eikä toisaalta ole erityisen raskaassa käytössä. Kun nämä edellytykset täyttyvät, on suositeltava heinäannos 2 % hevosen painosta, siis 10 kg päivässä. Koska hevosen maha tuottaa mahahappoja jatkuvasti, tulisi osa vuorokausiannoksesta pitää saatavilla öisin, jotteivät syömisvälit kasva liian pitkiksi ja jotta mahahappojen liikatuotantoa voidaan ehkäistä.

Jos tyhjään mahaan pääsee liikaa väkirehua, voi seurauksena olla asidoosi eli mahan liiallinen happamuus, koska hevonen ei pysty tuottamaan riittävästi sylkeä mahahappojen puskuroimiseksi ja koska väkirehun sulattaminen toisaalta tuottaa lisää vatsahappoja. Tämän välttämiseksi on tärkeää antaa hevoselle ensin karkearehua ja tarjota väkirehua vasta sen jälkeen.

Mahahaavoihin liittyen on huomioitava vielä yksi hyvin tärkeä seikka: karkea- ja väkirehun rakenne ja maku eroavat toisistaan. Hevoset rakastavat löyhärakenteista väkirehua, jota niiden ei tarvitse pureskella yhtä perusteellisesti kuin kuivarehua ja jonka ne tästä syystä voivat niellä nopeammin. Tämä tarkoittaa sitä, että väkirehua syödessä sylkeä muodostuu ja kulkeutuu mahaan huomattavasti vähemmän kuin kuivarehua syödessä, jolloin myös mahahappoja puskuroiva vaikutus on vähäisempi.

Lisäksi pureskeltu väkirehu sitoo löyhempirakenteisena vähemmän mahahappoja, mikä tietää mahalaukun limakalvon kannalta huonoa. Vastavoimana on kuitupitoinen karkearehu, jota hevosen on pureskeltava pitkään ja intensiivisesti. Tällöin erittyy enemmän sylkeä, joka kiinnittyy kuituihin ja päästää puskuroivan vaikutuksensa valloilleen mahassa samalla, kun nautittu karkearehu itsessään suodattaa mahahappoja. Tämä kaikki suojaa mahaa.

Ruuan annostelun ohella on otettava huomioon myös muita seikkoja. Vaikka kuitupitoinen ruoka on hevoselle hyväksi ja välttämätöntä, eivät kasvinosat saisi olla liian kovia ja teräviä, sillä myös ne voivat vaurioittaa mahalaukun seinämää ja näin altistaa mahahaavalle. Sinimailassilppu ei tästä syystä rakenteensa vuoksi sovellu mahapotilaille, vaikka se onkin ruokaa, jota hevosen täytyy pureskella intensiivisesti ja joka näin edistää syljeneritystä.

Varovaisuutta tulee noudattaa myös laitumilla, joilla kasvaa tammia, sillä tammi sisältää parkkiaineita, jotka voivat edistää mahahaavan syntymistä, mikäli niitä joutuu hevosen mahalaukkuun.

Myöskään ruuan laatua ei saa unohtaa. Hevosen ruuan tulisi aina olla laadultaan erinomaista, sillä epäpuhtaudet, mykotoksiini ja esimerkiksi pilaantunut säilörehu vaikuttavat haitallisesti koko ruuansulatuskanavaan. Tässä yhteydessä on tärkeää mainita, että säilörehu ei ole mahaongelmiin taipuvaisille hevosille välttämättä sopiva ratkaisu, sillä sen sisältämät hapot voivat vahingoittaa mahalaukun limakalvoa entisestään.

Stressi – Damokleen miekka Miten voin ehkäistä hevosen stressiä ja kuinka tämä auttaa torjumaan mahahaavaa?

Oikeanlaisen ruokinnan lisäksi tärkeä tekijä hevosen mahahaavan ehkäisyssä on stressin välttäminen. Stressi leijuu hevosen yllä kuin Danokleen miekka.

On kyse hyvin laajasta käsitteestä, jonka vaikutukset heijastuvat lopulta hevosen fysiologiasta. Elimistö pyrkii koko ajan tasapainoon. Stressi häiritsee tätä pyrkimystä ja estää elimistöä pääsemästä tavoitteeseen. Lyhytaikaisena tämä ei aiheuta ongelmia, kunhan stressiä seuraa aina rentouttava ajanjakso.

Jos näin ei tapahdu, hevosen maha reagoi tilanteeseen alkamalla tuottaa lisää mahahappoja – siis jo muutoinkin ympäri vuorokauden tuottamansa määrän lisäksi. Seurauksena voi olla mahalaukun limakalvovaurioita ja mahahaava. Tästä syystä stressin välttäminen on keskeistä mahavaivojen ehkäisyssä.

Liiallisen stressin seuraukset ovat silmän ulottumattomissa, siis hevosen sisuksissa, mutta perusta on usein nähtävillä. On siis ensiarvoisen tärkeää pitää silmällä stressitekijöitä – eli stressiä aiheuttavia asioita.

Hevoset ovat tavoilleen uskollisia eläimiä ja arvostavat arjessa samanlaisina toistuvia asioita. Esimerkiksi ruokintahetket ovat niille erittäin tärkeitä. Selvähän se, että hevosilla on nälkä ja ne tarvitsevat energiaa. Ratkaisevaa on myös ajankohta, jolloin ruokaa on tarjolla. Hevonen odottaa saavansa ruokaa tiettyinä aikoina. Tämä synnyttää voimakkaan odotuksentunteen ja vaikuttaa hevosen käyttäytymiseen. Jos hevosen odotukset eivät täyty, saattaa se pahimmassa tapauksessa alkaa käyttäytyä aggressiivisesti lajitovereitaan kohtaan, mikä on vahingollista koko laumalle.

Lyhyesti sanottuna: syntyy stressiä. Myös pito-olosuhteet voivat olla ongelmalliset, jos hevonen joutuu elämään sellaisen hevosen välittömässä läheisyydessä, jonka kanssa se ei tule toimeen. Kaikkien stressitekijöiden huipentuma on tietysti eläinlääkärin tutkimus – etenkin, jos se edellyttää käyntiä klinikalla ja kuljetusta silloin, kun hevonen ei muutoinkaan voi hyvin. Eläinlääkärikäynnit ovat luonnollisesti ehdottoman tärkeitä ja välttämättömiä hevosen terveydelle ja hyvinvoinnille. Onneksi ne eivät tavallisesti ole jokapäiväisiä tapahtumia.

Mitä tulee tarkkailla hevosen mahahaavojen ehkäisemiseksi?

Oman hevosen yksilöllisten tapojen ja käytöksen hyvällä tuntemuksella ei suoraan voi estää mahahaavan syntymistä, mutta hevosta huolellisesti tarkkailemalla voi huomata, milloin se stressaantuu ja käyttäytyy toisin kuin tavanomaisissa, rennoissa tilanteissa.

Kuten jo mainittua, ei mahahaava synny yksittäisen stressitilanteen seurauksena. Pitkäaikainen stressi ja useat stressaavat tilanteet pitkän ajan kuluessa ovat sitä vastoin ongelmallisia. Tällaisia ovat muiden muassa yhteensopimattomat laumakokoonpanot, epäsopiva tallinaapuri, liian kuormittava ratsastaminen tai rauhattomat tallikäytävät, joilla on paljon liikennettä.

Ei tule myöskään unohtaa, että hevosella on erittäin hyvä muisti, ja se muistaa tilanteet, jotka ovat aiheuttaneet sille stressiä. Tästä syystä tällaisia tai samankaltaisia tilanteita pitäisi yrittää välttää, ja taas sellaisia välttämättömiä tilanteita, jotka hevonen väistämättä joutuu säännöllisesti kohtaamaan – kuten lastaaminen autoon – tulisi hevosen mahan suojelemiseksi harjoitella.